6.6.1991

Helsingin raastuvanoikeuden päätös 21.2.1990

Raastuvanoikeus on virallisen syyttäjän syytteestä syytteen mukaisesti katsonut selvitetyksi, että A oli 16.6.12.8.1988 välisenä aikana Helsingissä ja muualla Suomessa käsitellyt luvattomasti huumausaineita siten, että hän oli 1) 16.6.1988 ostanut B:ltä yhden gramman amfetamiinia 300 markan hinnalla, 2) 17.6.1988 pitänyt hallussaan tuntemattomaksi jääneellä tavalla saamaansa kahden kilon hasiserää, mistä määrästä hän oli myynyt yhden kilon B:lle 40.000 markan hinnalla, 3) 5.7.1988 pitänyt hallussaan tuntemattomaksi jääneellä tavalla saamaansa kahden kilon hasiserää, jonka hän oli myynyt B:lle 85.000 markan hinnalla, sekä 4) 12.8.1988 pitänyt hallussaan tuntemattomaksi jääneellä tavalla saamaansa kahden kilon hasiserää, jonka hän oli myynyt B:lle 90.000 markan hinnasta. Tästä määrästä oli viranomaisten toimesta takavarikoitu ja hävitetty 1.996 grammaa.

Jutussa esitetystä näytöstä raastuvanoikeus on lausunut seuraavaa:

"Aikaisemmin rangaistukseen tuomittu C on oikeudessa toistamassaan kertomuksessa kertonut A:n syytteen 1 kohdan osalta A:n ostaneen pienen erän amfetamiinia B:ltä omaan käyttöönsä.

B, joka myös on aikaisemmin jutussa tuomittu rangaistukseen muun muassa samojen huumausaine-erien käsittelystä, joista nyt on A:n osalta kysymys, on poliisikuulustelussa antamissaan kertomuksissa kertonut A:n menetelleen syyttäjän syytteessään 1-4 kohdissa kertomin tavoin. B pidätettiin 12.8.1988 eli samana päivänä, jolloin A syytteen mukaan oli myynyt viimeisen kahden kilon hasiserän B:lle. B on oikeudessa avustajansa läsnäollessa toistanut A:n osalta kuulustelukertomuksensa ja ilmoittanut, että hänen muistikuvansa vuoden 1988 kesältä olivat melko selkeät ja luotettavat. B:n kertomuksissaan esittämien yksityiskohtien ja A:n omien lausumien perusteella ei ole vaaraa, että B kertoessaan A:n tekemisistä olisi erehtynyt henkilöstä.

Asiassa esitettyjen matkustajakorttien mukaan A, joka vakituisesti asui Kööpenhaminassa Tanskassa, oli oleskellut Helsingissä 16.-19.6.1988 välisen ajan ja 13.8.1988. Jutussa esitetyt A:n pankkitilin tiliote ja postiluettelo vahvistavat B:n kertomusta siitä, että tilin pankkikirja oli lähetetty A:n antamaan osoitteeseen Tanskaan sen jälkeen, kun sille heinäkuun alussa 1988 oli talletettu 10.000 markkaa rahoja, jotka B kertomansa mukaan oli maksanut A:n tuolloin myymästä kahden kilon hasiserästä.

Jutun tutkimuksissa mukana olleen ja oikeudessa todistajana kuullun vanhemman rikoskonstaapelin kertomuksesta käy ilmi, että A on tavannut 12.8.1988 Helsingissä eräässä ulkoilmaravintolassa asiassa niinikään aikaisemmin rangaistukseen tuomitun D:n vähäistä ennen kuin D B:n pyynnöstä oli hakenut kahden kilon hasiserän, jonka A B:n kertoman mukaan oli samana päivänä myynyt B:lle. Samana päivänä oli Östersundomissa olleesta B:n kätköstä löytynyt vajaat 2 kiloa hasista, joka on ollut samanlaisessa muovikassissa, jollainen D:llä oli ollut hänen poistuessaan niin sanotusta Kurvin Elannosta kohta tavattuaan A:n."

Tekoa oli 2-4 kohtien osalta pidettävä törkeänä, koska teossa oli kysymys huomattavan suuresta määrästä huumausainetta, ja huomioon ottaen rikokseen johtaneet ja siitä ilmenevät seikat kokonaisuudessaan.

Näillä perusteilla raastuvanoikeus on, ottaen rangaistusta koventavana seikkana huomioon, että A:n aikaisemman rikollisuuden suhde nyt syyksi luettuihin tekoihin osoitti hänessä ilmeistä piittaamattomuutta lain kielloista ja käskyistä, tuominnut A:n huumausaineasetuksen 1 ja 2 §:n, huumausainelain 2 ja 3 §:n sekä rikoslain 6 luvun 2 §:n 4 kohdan ja 7 luvun 2 §:n nojalla jatketusta, osaksi törkeästä huumausainerikoksesta 2 vuodeksi 8 kuukaudeksi vankeuteen eli yhdistettynä samalla kertaa muusta rikoksesta tuomitun 2 kuukauden vankeusrangaistuksen kanssa kaikkiaan 2 vuodeksi 8 kuukaudeksi 20 päiväksi vankeuteen, mistä yhdistetystä rangaistuksesta oli rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennettävä vapaudenmenetysaikaa 24.8.1989-20.2.1990 vastaavat 5 kuukautta 28 päivää. Samalla A on määrätty menettämään se ehdonalainen vapaus, johon hänet oli 15.1.1988 päästetty. Tämän ohessa A on velvoitettu korvaamaan valtiolle todistelukustannukset 252 markkaa ja menettämään hukatun huumausaineen osaarvona 80.000 markkaa ja rikoksen tuottamana hyötynä 35.000 markkaa. Vielä A on määrätty pidettäväksi vangittuna.

Helsingin hovioikeuden päätös 7.9.1990

Hovioikeus, jossa virallinen syyttäjä ja A olivat hakeneet muutosta, on todennut, että asiassa oli näyttönä A:n syyllisyydestä esitetty raastuvanoikeuden päätöksessä mainitun B:n kertomuksen lisäksi muutakin selvitystä. Tämän vuoksi hovioikeus on hyväksynyt raastuvanoikeuden perustelut ja pysyttänyt raastuvanoikeuden päätöksen. A:lle tuomitusta vankeusrangaistuksesta oli rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennettävä vapaudenmenetysaikaa 24.8.1989-6.9.1990 vastaavat 1 vuosi 14 päivää. A on määrätty pidettäväksi edelleen vangittuna.

Perustelut

A on kiistänyt syytteen. Näyttönä hänen syyllisyydestään kysymyksessä oleviin huumausainerikoksiin on raastuvanoikeudessa esitetty, paitsi muuta, edellä mainittujen B:n ja C:n poliisitutkinnassa antamat ja oikeudessa toistamat kertomukset. Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 14 artiklan 3 kappaleen e kohdasta ja Euroopan neuvoston piirissä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 artiklan 3 kappaleen d kohdasta ilmenevien periaatteiden mukaisesti syytetyllä on oikeus kuulustella tai kuulustuttaa häntä vastaan kutsuttuja todistajia. Raastuvanoikeus ja hovioikeus ovat hyväksyneet sanotut kertomukset näytöksi A:n syyllisyydestä, vaikka A:lla ei ole ollut noiden sopimusten tarkoittamaa vähimmäisoikeutta kuulustella kertomusten antajia. Alempien oikeuksien ei olisi pitänyt arvioida kertomusten merkitystä näyttönä varaamatta A:lle tilaisuutta kuulla kertomusten antajia henkilökohtaisesti.

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Vanhempi oikeussihteeri Vuorela: Korkein oikeus todennee, että A:n kiistettyä syytteen on selvitykseksi hänen syyllisyydestään kysymyksessä oleviin huumausainerikoksiin raastuvanoikeudessa esitetty pääasiallisena näyttönä raastuvanoikeuden päätöksessä mainittujen B:n ja C:n poliisitutkinnassa antamat ja oikeudessa toistamat kertomukset. Raastuvanoikeus ja hovioikeus ovat hyväksyneet kertomukset näytöksi A:n syyllisyydestä varaamatta A:lle tilaisuutta kuulustella niitä henkilöitä, joiden kertomuksia on käytetty häntä vastaan näyttönä. Tämä alempien asteiden menettely loukkaa kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 14 artiklan 3 kappaleen e kohdasta ja Euroopan neuvoston piirissä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 artiklan 3 kappaleen d kohdasta ilmeneviä periaatteita, joiden mukaan syytetyllä on oikeus kuulustella tai kuulustuttaa häntä vastaan kutsuttuja todistajia. Kun A:lla ei tätä vähimmäisoikeutta ole ollut, ei mainittuja kirjallisia kertomuksia voida käyttää näyttönä A:n syyllisyydestä. Tämän vuoksi ja kun muu selvitys ei luotettavasti osoita A:n syyllistyneen syytteessä mainittuihin huumausainerikoksiin, Korkein oikeus hylännee syytteen ja vapauttanee A:n hänelle tuomitusta rangaistuksesta ja huumausaineen arvon sekä rikoksen tuottaman hyödyn menettämisseuraamuksesta ja todistelukustannusten korvaamisesta. A:n suoritettavaksi jäänee raastuvanoikeuden samalla päätöksellä matkapassiin verrattavan yleisen asiakirjan väärentämisestä tuomitsema 2 kuukauden vankeusrangaistus, joka rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla katsottaneen täysin suoritetuksi.

Oikeusneuvos Portin: Hyväksyn mietinnön.

Päätöslauselma

Hovioikeuden ja raastuvanoikeuden päätökset kumotaan A:ta koskevilta osilta. Juttu palautetaan raastuvanoikeuteen, jonka tulee ilmoituksetta ottaa se uudelleen käsiteltäväkseen ja siinä laillisesti menetellä.